lauantai 21. heinäkuuta 2012

Missä se päätetään, kuka saa sen pienen palan onnea?

Hmm, joskus elämä on hirvittävän omituista.

En varmasti ole ainoa, mutta harmittaa kun olen jäänyt vähän laakereilleni makaamaan. :| Muistan, kuinka pari vuotta sitten uhosin, että teen elämästäni hyvinkin yllätyksellistä ja spontaania. Noh, epäonnistuin.

Kiukuttaa, kun olen niin äärettömän varautunut ja epävarma. Jotenkin harmittaa, kun olisin mielestäni ihan suhteellisen valloittava persoona, jos puhkeaisin vain kukkaan. Mutta jotkut kukat näköjään tahtovat olla nupussa kauemman aikaa.

Jotenkin kummastuttaa, että olen melkein parikymppinen, eikä sitä ole silti oikein tehnyt mitään mistä on aina unelmoinut. Ehkä sitä on sitten vain luullut nuorempana, että kaksikymppiset olisivat sitten jotenkin hirveän varttuneita ja rikkaampia elämänkokemuksiensa kanssa. Ja varmasti jotkut ovatkin, mutta eiväthän kaikki mene samaa reittiä.



Joskus vain tuntuu, että kaipais enemmän niitä onnenpotkuja pyllylle joltakulta. Ehkä pitäisi liimailla pitkin kämppää kliseisiä lauseita, kuten "life is beautiful and nothing hurts", niin ehkä sitä rupeaisi asennoitumaan eri tavalla. Varmasti asuinympäristökin vaikuttaa siihen, miltä tuntuu. Harmi vain, kun en ole edes oikein kiinnostunut mistään sisustusjutuista.

Tässä vielä pikkupätkä, joka kuvastaa minua enemmän kuin osaan itse kuvailla (wikipedia):
  
Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellisempi kuin kognitiivisempi kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.

Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein älyä tai logiikkaa vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.
Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut, hän pitää hyvin järjestäytyneestä elämästä eikä luota impulsiiviseen päätöksentekoon.

Vaikkakin pidän paikoin omasta luonteestani, niin on joskus hyvin raskasta olla minä. Mutta niin varmaan tuntuu meistä kaikista.

Joku vois btw olla mun Anne tai Ellu.

Ahh, mikä avautuminen.. Huomenna hävettää?

♥: Meji

2 kommenttia:

  1. Ei tarvitse hävetä, mä oon ihan samanlainen. Siinä on omat hyvät puolensa, huonoja tuntuu vaan joskus olevan roimasti enemmän. Sä vaikutat tän blogin perusteella tosi symppikseltä ja fiksulta, jään seuraamaan tätä blogia :---))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana tunne, että joku on jaksanut selata tätä blogia näinkin alkuun, ja toinen ihana tunne on se, että uskalsit kommentoida tähän. :) Sinäkin olet varmasti symppis tyyppi, ja hienoa kun löytyi toinen "sielunsisko". Kiitos paljon!♥

      Poista