lauantai 12. lokakuuta 2013

Hoi

Minä täällä. Ei kai siitä ole varmaan ku joku 8 kuukautta..?
Suurinosa lukijoista on jo kaikonneet, mutta aina voi aloittaa alusta!

Kun erosin silloisesta pojuydestäni (ollaan sen kanssa kuitenkin tosi hyvissä väleissä), niin jouduin muuttamaan hetkeksi mamille. Siellä en saanut kiinnostuskiikareita blogin kirjoittamiseen, eikä oikein ollut omaa konetta jolla tuuskailla kuvien kanssa rajattomasti (ei kyllä ole vieläkään).

Siivosin berberi ruvella sen abouttirallaa kaheksan kuukautta, muualle ei huolittu röihin. Mutta oli silti opettavaiset kahdeksan kuukautta.

Magee nimikkohanska!
Muuton yhteydessä myös kamerani laturi meni hukkaan, täten koko ajalta minulla ei ole muuta kuin kytyisiä puhelinposetuksia.


Mutta sydänsuruista huolimatta mulla rupes rullaamaan nopsaa aika hyvin. Oon vähän juhulinu, mutta mitä sitten, mulla on ollut ihan helevetin mukavaa. Jos rupeaisin kertomaan tässä kaikki meidän höpsöt reissut niin siitä tulisi varmaan kokonainen kirja, mutta olen ihme kyllä nauranut tänä vuonna varmaan kaikista eniten mitä koskaan.

Palikkapään kans kantabaarissa, love is in the air taustalla!

Ollaan otettu tuon emännän kans paljon älyvapaita kuvia, tässä yksi niistä. Oltiin hotellissa jatkoilla ja haluttiin ottaa kylpyammeessa kuvia, lavastettu teos siis. Murhaakohan Ninde mut tämän kuvan julkaisemisen johdosta, o-ou.


Yksi kesän kohokohdista oli Qstock, ja tämmöinen asu mulla oli ekana päivänä, rock rock.


Tämän takia kerettiin nähdä&kuulla J. Karjalaiselta vain muutama hassu biisi, kieltämättä otti kupoliin. Mutta onneksi tässä kuussa mennään katsomaan Karjalaista uusiksi, toivottavasti paremmalla menestyksellä.


.. Mutta onneksi Jukka Poika oli aivan superhyper ihku! Tuli fiilisteltyä oikein olan takkaa.

Raxu sisko Kuusrokissa.
Oon muutenkin nähnyt tänä vuonna paljon keikkoja, kerran mentiin sattumalta Amarilloon ja siellä oli Voice of Finlandissa ollut symppis Lauri. Sitten käytiin katsomassa Ressu Redfordia ja Jussi Rainiota (aivan mahtavuutta), ja kävin ensimmäistä kertaa elämässä reiveissäkin..



Meininki oli äärimmäisen riehakkaan hupaisa, sai taas pomppia ja olla ihan rauhassa täys nolo.

Mutta on mulla ollut hauskanpidon lisäksi myös stressiä, ja paljon. Stressiä oli niin töiden suhteen kuin senkin, että jäin yhden pienoisen pisteen päähän ensimmäisen hakutoiveen koulupaikasta.

Vedin pienoiset itkupotkuraivarit, kirosin maailmaa kun minulla ei ikinä onnistu, ei niin työpaikan kuin koulupaikankaan suhteen ja maalasin piruja seinille "kun musta ei niinq ikinä tuu mitään". Mutta kaikki loppujen lopuksi järjestyi, kun pääsin opiskelemaan varasijalta sitä mitä kaikista eniten halusinkin, eli bioanalytiikkaa. Kerrankin mullakin kävi tuuri, ehkä olen ollut ihan tarpeeksi jo se Aku ankka ja oli vuorostaan meikän vuoro Hannu Hanheilla.


Mulla btw on ollut jo eka tenttikin, ja ponnekkaana aloitin lukemaan siihen jo vähän aikasemmin. Kappas konnaa, luinkin heti väärän aihealueen.. Onneksi kaveri mainitsi mulle asiasta. Saa nähä miten meni koko tentti!


Opiskelujen ohessa on tullut silti paljo hupsuteltua, mm. pelattiin yks viikonloppu siskojen kanssa Super Mariota Nintendolla. :-)<3 Lisäksi ollaan koulukavereiden kanssa käyty ulkoiluttamassa jopa kerran haalareita ja pienemmän porukan kanssa käytiin keskiviikkona hulluttelemassa muuten vain.



Sitten asiasta kukkaruukkuun, oon ihan onneton pyörän kanssa. Oon kaatunut tämän vuoden aikana oikeasti varmaan sata kertaa, talvella varsinkin. Kerran töistä tullessa pölähdin melkein autotielle, enkä huomannut että mun reppu tipahti korista ja jatkoin vaan pokkana matkaa, kunnes autoilija huusi ihan täysiä että hei neiti, reppu jäi!

Kesällä taas töihin mennessä kaaduin suoraan pihaan hiekan vuoksi, ja farkut meni säpäleiksi. Viikko sitten taas kaaduin sen takia, kun ohjaustanko lähti KESKEN KAIKEN irti. Voiko näin käydä kenellekään muulle ku mulle?! Soitin samantien siskolle, ja en meinannut naurultani saada selitetyksi mitä on tapahtunut. Piti sitten kantaa pyörä siskolle, ohjaustanko kun ei oo paikoillaan niin on nääs aika vaikea taluttaa pyörää..

Ja ku oltiin luokkakavereiden kanssa rilluttelemassa, niin pölähdin silloinkin, mutta silloin en ollut ihan selväpäisenä. Pitäs varmaan ruveta liikkumaan bussilla.


Joku kysyi viimeisimmässä postauksessani (jonka olen kylläkin poistanut), että kummalle Mörkö jäi. Mörkö on ollut aina enemmän mun koira mitä mun eksän, joten mullehan se luonnollisesti jäi. Mörkö on mua pitänyt kädestä kiinni aina vaikeina aikoina! :') (Ja se täytti toissapäivänä kolome vuotta<3)


 Saatto tulla äärimmäisen sekava postaus, mutta ei se varmaan ihime oo. Tosi hankala lukuisten kuvien joukosta laitella fotoja näin pitkältä ajalta ja koettaa selittää edes jotenkin ymmärrettävässä järjestyksessä. I hope you don't mind.